Kaikkihan vihaa raiskaajia. Tai ainakin haluaa niille kovempia rangaistuksia. Jos ei nyt ihan munista hirteen niin ainakin koppia muutama vuosi, että oppivat tavoille.
No, oikeuslaitoshan sen tietysti päättää, sen rangaistuksen. Ja riippuuhan se siitä rikoksestakin, että oliko lievä vai törkeä vai ihan väärinymmärrys vaan.
Koska voihan se olla, että siinä meni vähän ajatukset vaan niinku ristiin. Olishan sen daamin pitäny tajuta, mikä on homman nimi, kun se sammu siihen sohvalle. Ja aamulla sitten olikin poliisi ovella. No, oikeushan sen päättää, ihan reilusti. Sanoo, että ei sitä nyt noin saa tehdä. Koita nyt ensi kerralla ymmärtää, että kun se daami sammuu, niin sillon ei enää kannata vongata. Että laitetaan sulle nyt ehdollista, niin ei mee elämä tämmösen jutun takia vituiks. Eihän se nyt passaa, että työt ja perhesuhteet kärsis yhen linnareissun takia.
Tai sitten jos tuli vähän sitä daamia läpsittyä, kun ei se suostunu millään yhteistyöhön, niin sitten kannattaa ottaa niinku koko rahan edestä. Kun sitä häkkiä tulee kumminkin, niin mitä sitä suotta yhteen kertaan jättää. Se on sillai reilu se oikeuslaitos, että se antaa niinkun paljousalennusta: kaks yhden hinnalla, kolme jos on tarjouksessa. Niin ei tartte sitten turhan monta kuukautta siellä linnassa tuhlata.
Ja jos on vähän etnisempi, niin aina voi vedota kulttuurieroihin. Eihän sitä nyt vasta maahan tulleena voi kaikkia kummallisia maan tapoja ymmärtää. Ja kun vielä ihan kurssilla paasataan päivästä toiseen, että ne on niin seksuaalisesti liberaaleja nämä naiset täällä, niin mistä hemmetistä sitä vois muka tietää, että jos semmosen kimppuun hyppää puskasta niin ei se siitä sitten tykkääkään? Ja onhan se nyt ihan hirveetä jos tämmösen jutun takia sitten vielä leimataan. Ihan rasistista. Ja ihmisoikeudet, ne pitää muistaa kans. Kyllä se nyt ainakin yhden panon on velkaa, on tässä sentään sodat ja muut kauheudet kärsitty, ja ruokakin on niin hemmetin pahaa.
Mut onneks se oikeuslaitos aina ymmärtää...
tiistai 2. helmikuuta 2016
sunnuntai 17. tammikuuta 2016
Avohoitoa raivotautisille
Internetin keskustelupalstoilla
riehuvassa asemasodassa ammutaan kovilla. Poterot on kaivettu, ja vihaiset mielensäpahoittajat
käyvät armotta toistensa kimppuun heti
kun uusi viesti ilmestyy ruudulle.
Ja näistä taisteluhaudoista löytyy jokaiselle jotakin:
Parisuhteissaan (tai niiden
puuttumiseen) pettyneet Vihaiset Miehet ja Katkerat Naiset käyvät sukupuolten
välistä sotaa vuodattamalla pyhää vihaansa vastakkaista sukupuolta kohtaan.
Rasistit ja Suvakit parantavat maailmaa huutamalla toisilleen ja kaikille,
jotka uskaltavat esittää eriävän mielipiteen. Vihaiset nuoret ja vielä vihaisemmat keski-ikäiset niputtavat
innolla omat ja yhteiskunnan ongelmat yhteen ja vaativat äänekkäästi korvausta itse
määrittelemältään inhokki-puolueelta tai ihmisryhmältä.
Ja auta armias sitä satunnaista kävijää,
joka luulee osallistuvansa ihan oikeaan keskusteluun ajankohtaisista asioista tiedostavien
ja hyvin artikuloivien kansalaisten kanssa. Jos vielä erehtyy kommentoimaan
vastapuolten argumentteja sovittelevaan sävyyn, saa äkkiä osakseen
täyslaidallisen kummaltakin.
Ei, puolensa pitää valita, ja satunnainen
kävijä voi äkkiä huomata tulleensa heitetyksi sellaiseen poteroon, jonne ei
ikinä arvannut joutuvansa.
Toki poterosta tulee potkituksi pois
ihan yhtä nopeasti, kun kyseisen poteron klikki päättää, että koska satunnainen
kävijä ei ole heikäläisiä, täytyy sen tietysti olla vastapuolen kätyri.
Ja niinpä satunnainen kävijä sitten
laskee haavojaan, tai siis otsaansa lyötyjä hämmentäviä leimoja (rasisti-suvakki-femakko-sovinisti...),
tarrautuu tiukasti mielenrauhansa rippeisiin ja poistuu vähin äänin.
Satunnainen kävijä huomaa ensin
miettivänsä, onko netin keskustelupalstojen asemasota sittenkin ehkä
jonkinlainen peli, ainakin siinä tuntuu olevan yksinkertaisen selkeät säännöt.
Ensin pitää määritellä itsensä ja kaivaa se oma potero, ja sitten aletaan
mäiskiä vastustajaa. Ja se vastustajan valitseminen, se vasta helppoa onkin:
jos on oman määritelmänsä mukaan maahanmuuttokriittinen / suvaitsevainen / tasa-arvon
kannattaja / miesten oikeuksien puolustaja niin vastustaja on silloin yksiselitteisen
automaattisesti suvakki / rasisti / sovinisti / femakko.
Ja jos vastustaja yrittää vikistä,
että eipäs nyt leimata, niin sitten voi aina lukea luovasti rivien välistä ja tulkita
ne vastustajan kommentit niin, että ne vastaa sopivasti omia neurooseja. Ja jos
mikään muu ei auta, niin aina voi ottaa oman argumentoinnin tueksi joka
tilanteeseen sopivan viimeisen oljenkorren: ”älä tuu mulle aukoon päätäs kun et
mitään tiedä saatanan rasisti / suvakki / femakko /sovinisti / tms”
Tai olisko kyseessä sittenkin
jonkinlainen itsehoito-terapia? Kaipa se jotain mielen lukkoja aukaisee kun saa
huutaa tuntemattomille pää punaisena, kun kotona ei uskalla. Eikä tarvitse käydä
ikävää syvällistä keskustelua peilistä katsovan tyypin kanssa siitä, miksi
aikoinaan ihan itse valitsi sen oman elämän niin perusteellisesti pilanneen
sammakkopirinssin tai -prinsessan. Onhan se paljon kätevämpää syyttää siitä
muita ja leimata kaikki vastakkaisen sukupuolen edustajat itsekkäiksi
narsisteiksi ja hulluiksi.
perjantai 15. tammikuuta 2016
Suomalainen nainen ei puhu eikä pussaa
Nyt se on sitten sekin tutkittu ja todistettu. Nimittäin se, että suomalainen nainen ei puhu eikä pussaa, ainakaan suomalaista miestä. Ei se nyt mikään tunnevammainen kuitenkaan ole, se suomalainen nainen, tykkäähän se sentään lapsistaan. No, ainakin melkein yhtä paljon kuin koirastaan. Ja kavereilleen sillä on aina aikaa.
Mutta se mies, sitä se vaan käskyttää, ja nalkuttaa sitten vielä siihen päälle. On se melkoinen pirttihirmu, kaikesta pitää päättää ja mikään ei kelpaa. Ei kai se mikään ihme ole jos mies on jo aikoja sitten lakannu vonkaamasta, hyvä kun uskaltaa jotain joskus sille sanoa.
Mikähän sille oikein on tullu kun se on niin takakireä nykyään? Ei se semmonen ollu silloin nuorena. Sen kanssa oli ihan kiva harrastaa kaikenlaista, ja huumorintajuakin sillä oli. Tai niin se suomalainen mies ainakin muistelee. Mut se oli ennen kun tuli ne lapset. Ja talo. Ja asuntolaina. Ja auto ja koira ja ylityöt. Sillon se oli vielä ihan kiva, se vaimo.
Vaikka olihan se silloinkin vähän pikkutarkka. Tai siis no, sellanen jämptin oloinen. Tiesi aina tarkalleen, mitä halusi. Häätkin se oli suunnitellu jo etukäteen, kaason kanssa oli kaikki yksityiskohdat sovittu jo lastentarhassa. Ja lasten nimet oli päätetty kavereiden kanssa jo lukiossa. Se sano aina, että tämmöisten asioitten kanssa pitää olla ajoissa liikeellä, muuten joku muu ehtii varata Roosa-Sanniinan omalle lapselleen ja mistäs me sitten se nimi keksitään.
Siihenhän se suomalainen mies kai aikoinaan ihastuikin. Kun se oli niin jämpti se nainen. Elämä oli sillä lailla järjestyksessä kun se tiesi aina, mitä piti tehdä ja milloin. Semmoset pikkujutut. Niinku vaikka ne joululahjat sukulaisille, että mitä kenellekin. Tai rokotukset lomia varten koko porukalle. Ja käski pakata kumisaappaat kun mentiin mökille. Niin no joo, ehkä se on ollu vähän kontrollifriikki aina.
Mut nyt tää elämä on yhtä helvettiä. Just kun ajattelit, että nyt kun on hankittu talot ja mökit ja kakaroiden harrastusvälineet ja vois vähän relata duunin jälkeen niin eikös se nalkutus ala taas. Ja mistä se aina keksiikin niitä uusia hommia? Ja auta armias jos yrität istahtaa sohvalle ennenkun on roskat viety ja koira kusetettu.
On se semmonen päällepäsmäri se suomalainen nainen.
Mutta se mies, sitä se vaan käskyttää, ja nalkuttaa sitten vielä siihen päälle. On se melkoinen pirttihirmu, kaikesta pitää päättää ja mikään ei kelpaa. Ei kai se mikään ihme ole jos mies on jo aikoja sitten lakannu vonkaamasta, hyvä kun uskaltaa jotain joskus sille sanoa.
Mikähän sille oikein on tullu kun se on niin takakireä nykyään? Ei se semmonen ollu silloin nuorena. Sen kanssa oli ihan kiva harrastaa kaikenlaista, ja huumorintajuakin sillä oli. Tai niin se suomalainen mies ainakin muistelee. Mut se oli ennen kun tuli ne lapset. Ja talo. Ja asuntolaina. Ja auto ja koira ja ylityöt. Sillon se oli vielä ihan kiva, se vaimo.
Vaikka olihan se silloinkin vähän pikkutarkka. Tai siis no, sellanen jämptin oloinen. Tiesi aina tarkalleen, mitä halusi. Häätkin se oli suunnitellu jo etukäteen, kaason kanssa oli kaikki yksityiskohdat sovittu jo lastentarhassa. Ja lasten nimet oli päätetty kavereiden kanssa jo lukiossa. Se sano aina, että tämmöisten asioitten kanssa pitää olla ajoissa liikeellä, muuten joku muu ehtii varata Roosa-Sanniinan omalle lapselleen ja mistäs me sitten se nimi keksitään.
Siihenhän se suomalainen mies kai aikoinaan ihastuikin. Kun se oli niin jämpti se nainen. Elämä oli sillä lailla järjestyksessä kun se tiesi aina, mitä piti tehdä ja milloin. Semmoset pikkujutut. Niinku vaikka ne joululahjat sukulaisille, että mitä kenellekin. Tai rokotukset lomia varten koko porukalle. Ja käski pakata kumisaappaat kun mentiin mökille. Niin no joo, ehkä se on ollu vähän kontrollifriikki aina.
Mut nyt tää elämä on yhtä helvettiä. Just kun ajattelit, että nyt kun on hankittu talot ja mökit ja kakaroiden harrastusvälineet ja vois vähän relata duunin jälkeen niin eikös se nalkutus ala taas. Ja mistä se aina keksiikin niitä uusia hommia? Ja auta armias jos yrität istahtaa sohvalle ennenkun on roskat viety ja koira kusetettu.
On se semmonen päällepäsmäri se suomalainen nainen.
torstai 14. tammikuuta 2016
Kaikenkarvaiset lääppijät
No joo.
Ainahan niitä on ollut. Lääppijöitä. Ja jokainen keski-ikäinen nainen on varmasti vetänyt jotain kännistä rähmäkäpälää lättyyn jossain vaiheessa elämäänsä. Mitä sitä kieltämään.
Eikä tätiä ne kännipäissään ravintolassa lääppivät huolestuta. Aina sitä isoon porukkaan muutama luolamieskin eksyy. Ja kyllä sen näkee heti päältäpäin, se on vähän niinkuin dinosaurus siellä fiksujen miesten joukossa, pistää silmään. Ja kun nainen on yleensä tottunu vähän älykkäämpien miesten seuraan, niin sitä luolamiestä sitten kattoo vähän ihmeissään ennenkun muistaa et joo, tää oli niitä. No, onhan siinä tietty omat haasteensa. Se on se luolamiehen kommunikointikyky vähän puutteellinen: näkee tissit ja tarttuu niihin. Eikä se tietysti puhetta ymmärrä, luolamies kun on. Mutta kun sitä tarttuu sopivan poliittisesti epäkorrektilla otteella palleista ja nykäisee kunnolla niin kyllä se viesti yleensä aika hyvin perille menee.
Mutta ne nuoret tytöt, ne on pulassa. Ne ei osaa odottaa sitä. Lääppijää siis. Kun ne ei oo koskaan nähny dinosauruksia, niin ne ei osaa puolustautua. Ja sitäpaitsi siitähän vois taas joku mielensäpahoittaja vetää herneen nenään.
Ei ne mitään tyhmiä ole, ne nuoret tytöt, ehkä vähän naiveja ja luottavaisia vaan. Ja niillä on aina ollu poikiakin kavereina, ihan pienestä asti. Tottakai ne nyt kaveriin luottaa!
Silloin kun täti oli nuori niin äidit meitä aina varoitteli, että pojat tahtoo vaan sitä yhtä asiaa. Eihän me tietenkään uskottu, ja yleensähän ne lääppijät olikin vanhoja äijiä. Sellasia vähän reppanoita, luulivat ittestään liikoja.
Mutta ne nuoret tytöt, niitä ei oo äidit kai varoitelleet. Paitsi ehkä niistä vanhoista äijistä, ettei niitä nyt niin tartte pelätä kun ne on sellasia reppanoita, meet vaan pois niin ne jättää rauhaan.
Mutta entäs ne ryhmälääppijät sitten? Ne, jotka porukalla änkee seuraan väkisin. Ja kun yrittää olla niitä huomaamatta tai lähtee pois niin ne tunkee iholle ja lähtee seuraamaan.
No, onhan niitä kukkahattutädit yrittäny kouluttaa, ja jos jonkinlaista punertavaa tai vihertävää kulttuurierojen experttiä käyny kertomassa, että Suomessa saa vapaasti tykätä kenestä vaan kunhan ei pakota, kun meillä on seksuaalinen itsemääräämisoikeus. Mahtaa aikuisia miehiä ottaa päähän kun niille lässytetään kun alakoululaiselle, että kyllähän sä nyt muistat, että kaikille pitää olla kiva ja kiltti. Ihan kun sitä ei täyspäinen ihminen muutenkin tajuais.
Ja sitten on ne peräkammarin äijät, ne jotka haluu takoo kaikille ulkomaaneläville päähän, että suomalaisia naisia lääppii vaan kotikutoiset rähmäkäpälät. Ja kun ne pääsee vauhtiin, niin sitten ne haluu näyttää kaapin paikan kaikille muillekin, jotka ei jaa peräkammarin äijän maailmankatsomusta.
Ei, menee aina vaan hullummaksi tämä touhu. Kyllä nyt olis Justiinalle töitä. Se pistäis kaikenkarvaiset lääppijät järjestykseen, iästä ja ihonväristä riippumatta. Siinä oli sellanen täti, että se ei mitään mahtailevia typeryksia kattellut, vaan näytti kuka käskee. Taitaa vaan olla niin, että nämä nykyajan Justiinat on liian kiireisiä: jonkunhan se on tätä maata pyöritettävä, että muilla on aikaa miettiä syntyjä syviä.
Ainahan niitä on ollut. Lääppijöitä. Ja jokainen keski-ikäinen nainen on varmasti vetänyt jotain kännistä rähmäkäpälää lättyyn jossain vaiheessa elämäänsä. Mitä sitä kieltämään.
Eikä tätiä ne kännipäissään ravintolassa lääppivät huolestuta. Aina sitä isoon porukkaan muutama luolamieskin eksyy. Ja kyllä sen näkee heti päältäpäin, se on vähän niinkuin dinosaurus siellä fiksujen miesten joukossa, pistää silmään. Ja kun nainen on yleensä tottunu vähän älykkäämpien miesten seuraan, niin sitä luolamiestä sitten kattoo vähän ihmeissään ennenkun muistaa et joo, tää oli niitä. No, onhan siinä tietty omat haasteensa. Se on se luolamiehen kommunikointikyky vähän puutteellinen: näkee tissit ja tarttuu niihin. Eikä se tietysti puhetta ymmärrä, luolamies kun on. Mutta kun sitä tarttuu sopivan poliittisesti epäkorrektilla otteella palleista ja nykäisee kunnolla niin kyllä se viesti yleensä aika hyvin perille menee.
Mutta ne nuoret tytöt, ne on pulassa. Ne ei osaa odottaa sitä. Lääppijää siis. Kun ne ei oo koskaan nähny dinosauruksia, niin ne ei osaa puolustautua. Ja sitäpaitsi siitähän vois taas joku mielensäpahoittaja vetää herneen nenään.
Ei ne mitään tyhmiä ole, ne nuoret tytöt, ehkä vähän naiveja ja luottavaisia vaan. Ja niillä on aina ollu poikiakin kavereina, ihan pienestä asti. Tottakai ne nyt kaveriin luottaa!
Silloin kun täti oli nuori niin äidit meitä aina varoitteli, että pojat tahtoo vaan sitä yhtä asiaa. Eihän me tietenkään uskottu, ja yleensähän ne lääppijät olikin vanhoja äijiä. Sellasia vähän reppanoita, luulivat ittestään liikoja.
Mutta ne nuoret tytöt, niitä ei oo äidit kai varoitelleet. Paitsi ehkä niistä vanhoista äijistä, ettei niitä nyt niin tartte pelätä kun ne on sellasia reppanoita, meet vaan pois niin ne jättää rauhaan.
Mutta entäs ne ryhmälääppijät sitten? Ne, jotka porukalla änkee seuraan väkisin. Ja kun yrittää olla niitä huomaamatta tai lähtee pois niin ne tunkee iholle ja lähtee seuraamaan.
No, onhan niitä kukkahattutädit yrittäny kouluttaa, ja jos jonkinlaista punertavaa tai vihertävää kulttuurierojen experttiä käyny kertomassa, että Suomessa saa vapaasti tykätä kenestä vaan kunhan ei pakota, kun meillä on seksuaalinen itsemääräämisoikeus. Mahtaa aikuisia miehiä ottaa päähän kun niille lässytetään kun alakoululaiselle, että kyllähän sä nyt muistat, että kaikille pitää olla kiva ja kiltti. Ihan kun sitä ei täyspäinen ihminen muutenkin tajuais.
Ja sitten on ne peräkammarin äijät, ne jotka haluu takoo kaikille ulkomaaneläville päähän, että suomalaisia naisia lääppii vaan kotikutoiset rähmäkäpälät. Ja kun ne pääsee vauhtiin, niin sitten ne haluu näyttää kaapin paikan kaikille muillekin, jotka ei jaa peräkammarin äijän maailmankatsomusta.
Ei, menee aina vaan hullummaksi tämä touhu. Kyllä nyt olis Justiinalle töitä. Se pistäis kaikenkarvaiset lääppijät järjestykseen, iästä ja ihonväristä riippumatta. Siinä oli sellanen täti, että se ei mitään mahtailevia typeryksia kattellut, vaan näytti kuka käskee. Taitaa vaan olla niin, että nämä nykyajan Justiinat on liian kiireisiä: jonkunhan se on tätä maata pyöritettävä, että muilla on aikaa miettiä syntyjä syviä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)